Viime vuoden aikana olen saanut kulkea monien koulujen rinnalla fasilitaattorina ja kouluttajana oppimisen tuen uudistuksen parissa. Keskusteluissa on käynyt yhä kirkkaammaksi, että kouluyhteisöissä on valtavasti tahtoa rakentaa oppilaille parempaa arkea 🌱. Samalla on toistunut kysymys: miten voimme kehittää sellaista toimintakulttuuria, joka aidosti kannattelee sekä oppimista että hyvinvointia – eikä jää vain hyväksi aikeeksi?

 

Onnistuneen uudistuksen taustalla on ennen kaikkea kysymys organisaation kyvystä oppia uutta.

Kyvystä luoda:

  • tilaa ajattelulle ja yhteiselle oppimiselle
  • rakenteita, jotka kannattelevat arkea
  • mahdollisuuksia toimia yhdessä, ei yksin

Oppivassa kouluyhteisössä opettajat eivät jää yksittäisiksi toimijoiksi, vaan muodostavat toimintaa jatkuvasti kehittäviä asiantuntijatiimejä.

Tämä ei synny sattumalta – sitä johdetaan.

 

Mihin on nyt tärkeä keskittyä?

Oppimisen tuen uudistus antaa meille erityisen hyvän mahdollisuuden vahvistaa kahta asiaa, joiden varassa kaikki lopulta lepää:

  1. Selkeät rakenteet → tekevät tuesta arjen käytäntöä
  2. Laadukas yhteistyö → tuo voimaa, jaettuja havaintoja ja ratkaisuja

 

Kun nämä yhdistyvät, syntyy yhteisöllistä kyvykkyyttä tunnistaa ilmiöitä ja haasteita, kokeilla uutta, löytää ratkaisuja ja oppia yhdessä.

Oppimista tulee johtaa – ja sille on oltava myös selkeät mittarit. Toiseksi on tärkeää vahvistaa jokaisen yhteisön jäsenen johtajuutta: kykyä sitoutua yhdessä sovittuihin tavoitteisiin sekä edistää ja johtaa niitä omalla toiminnallaan.

 

Oppimisen tuki ei ole vain lainsäädäntöuudistus.
Se on kutsu kasvattaa yhteisöllistä vastuuta ja kyvykkyyttä.

Lopulta kysymys on syvästi inhimillinen:
mitä hyvää näen sinussa, minussa ja meissä yhdessä?

Sieltä syntyy uudistuksen todellinen voima.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää uuden vuoden alkuun –

tilaa ajatella, rohkeutta kokeilla

ja iloa oppia yhdessä.